Suomessa syntyy aivan liian vähän lapsia. Suomen väkiluku kasvaa kuitenkin, johtuen voimakkaasta maahanmuutosta. Sitä, onko tämä kehityskulku kestävä, voi jokainen miettiä tykönään. Minä olen tästä huolissani. Väkiluvun kasvu ei kuitenkaan pitäisi olla itseisarvo, mutta kansakuntamme tulevaisuuden kannalta hedelmällisyysluvun tulisi olla nykyistä korkeampi, jotta edes nykyinen väestömäärä säilyisi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton vaalipaneelissa keskustelimme lapsiystävällisestä Suomesta, lempilapsestani. Olen sitä mieltä, että lapsilisää tulisi korottaa samoin kuin kotihoidontukea. Lisäksi työ-ja perhe-elämän yhteensovittamista tulee vahvistaa, jotta lapsiperheet saavat joustoa ruuhkavuosiin. Kotona lastaan hoitavaa vanhempaa ei pidä syyllistää, vaan tukea ja arvostaa. Kotihoidontuki on perheiden etuoikeus lapsen kolmeen ikävuoteen asti. Päätösvaltaa perheiden hyvinvoinnista ei pidä antaa Elinkeinoelämän keskusliitoille, kauppakamareille tai vastaaville, joiden päämääränä on saada pienten lasten äidit mahdollisimman pian synnytysosastoilta sorvin ääreen, jotta talouselämän rattaat pyörivät.
***********
Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Myös sellaisissa perheissä, joissa kummatkin vanhemmat käyvät töissä. Mikä on vikana, jos palkalle ei enää elä saatikka elätä perhettä? Ongelma ei välttämättä ole palkkauksessa, vaan siinä, että asumisen, elämisen ja liikkumisen kustannukset ovat nousseet kohtuuttomiksi. Toki elämäntilanteet vaihtelevat ja niukkuutta olisi jokaisen siedettävä jossain elämänvaiheessa, mutta jos huoli pärjäämisestä on jokapäiväistä, ja täten tulppana perheen perustamiselle, koska lapsen syntymä saisi talouden sekaisin, on jossain pahasti vikaa.
Päivähoitomaksut on porrastettu tulojen mukaan. Tulojen yläpäähän voisi ottaa korkeamman maksuluokan hyvätuloisille ja vastaavasti alentaa päivähoitomaksua pieni- ja keskituloisten osalta. Päivähoitomaksuahan ei tarvitse maksaa, jos tulot jäävät tietyn tason alapuolelle eli kaikkein heikommassa taloudellisessa asemassa kuuluvat automaattisesti ”nollamaksuluokkaan”.
************
Perheitä ja erityisesti lapsia arvostava politiikka on ennenkaikkea konkreettisia tekoja. Tukien korotukset, ongelmien ennaltaehkäisy ja koteihin tuotava matalan kynnyksen apu ovat tästä esimerkkejä. Perheitä tulee tukea kokonaisvaltaisesti neuvoloista lähtien ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On helpompi rakentaa ehjää kuin korjata rikki mennyttä.
Piia Kattelus-Kilpeläinen