Sairaanhoitopiiri on keksinyt ikiliikkujan. Erikoissairaanhoidon menot ovat kovassa nousussa ja sairaanhoitopiirin jäsenkunnat maksavat kilitisti sen, mitä pyydetään. Toki Etelä-Pohjanmaan kustannusten kasvu osalta johtuu osin Sipilän hallituksen keskittämisasetuksesta ja laajan päivystyksen järjestämisestä. Keskittämisasetuksen seurauksena lähes kaikissa Suomen kunnissa ja maakunnissa ovat kustannukset nousseet. Menojen kasvua on Seinäjoen osalta erityisesti aikuispsykiatrian ja nuorten psykiatrian puolella – psyykkistä hoitoa vaativia aikuisia on enemmän kuin ennen ja nuoret tarvitsevat entistä vaativampaa ja kalliimpaa hoitoa.
Seinäjoen osalta on kestämätöntä, että sairaanhoitopiiri on kuin valtio valtiossa – korkeita palvelumaksuja voidaan pitää lähes verotusoikeutena. Samaan aikaan kuntien alijäämä kasvaa samassa tahdissa kuin sairaanhoitopiirin ylijäämä. Tosin palautuksia on tulossa, mutta pahasti jälkijunassa. Yli kuudensadantuhannen euron palautus olisi tarvittu kipeästi jo vuodelle 2018.
Sairaanhoitopiirin käytössä oleva nk.DRG-hinnoittelu ei sovi ulkoiseen kuntalaskutukseen, koska se on kohtuuton. Otetaan esimerkkinä viiden vuorokauden hoitopaketti. Jos potilas on hoidossa vuodeosastolla vain kolme vuorokautta, eivät kunnat saa hyvitystä käyttämättä jääneistä hoitopäivistä ja sairaanhoitopiiri voi ottaa jo uuden maksavan asiakkaan tilalle.
Perussopimus olisi neuvoteltava uudestaan. Äänivaltaleikkuri on saatava lievemmäksi tai kokonaan pois ja lisäksi hintoja on tarkistettava reilusti alaspäin vuoden 2020 alusta. Tämä edellyttää lähes kuntakapinaa, vai riittääkö kuntajohtajista koostuvaa karvalakkilähetystö, joka vääntää rautalangasta sairaanhoitopiirin johtajalle, että kuntien talous ei kestää enää tällaista shokkihoitoa, vaan tarvitaan fiksua ja uutta tapaa sopia palvelujen hinnoista ja laskutusperusteista. Sairaanhoitopiirin arvopohjan luulisi perustuvan hyvään ja riittävään hoitoon, eikä ansaintalogiikkaan.
***************
Onhan se surkuhupaisaa, että suomalaisen maanviljelijän paras ystävä on ranskalainen sosiaalidemokraatti. Tämä kertoo suoraan sen, kuinka heikkoa on suomalaisen maatalouden edunvalvonta Euroopan Unionissa. Isojen puolueiden parlamentaarikot painavat ryhmäkurin ja ryhmäpäätösten mukaisesti nappia äänestyksissä, ja siinä on mennyt Suomen osalta lapsi pesuveden mukana ja siitä kärsivät erityisesti elintarvikesektorin tuottajat. Esimerkkinä Venäjä-pakotteet, jotka veivät etelä-pohjalaisilta itänaapurin markkinat.
Piia Kattelus-Kilpeläinen