Kun seuraa tässä ajankuvassa poliittista päätöksentekoa Suomessa, joutuu välillä oikein nipistämään itseään, että eletäänkö me todella maanpäällisessä Hölmölässä. Surulliseksi esimerkiksi otan nyt käytävän turpeentuotannon alas ajamiseen liittyvän poliittisen päätöksenteon.
Kaikki sai alkunsa 5.12.2000, kun eduskunnan suuressa valiokunnassa käytiin keskustelu siitä, onko turve uusiutuva luonnonvara vai ei. Vihreät Tuija Braxin johdolla olivat sitä mieltä, että eihän se turve voi uusiutua. Koska asiasta oltiin erimielisiä, suoritettiin äänestys, joka päättyi tasatu- lokseen 12-12. Koska asia haluttiin ratkaista, niin sääntöjen mukaan suoritettiin arvonta.
Hieno juttu, arvalla siis ratkaistiin iso elinkeinopoliittinen asia ja ”kolikonheiton” lopputuloksena päätettiin, ettei turve uusiudu. On tietysti poliitikkojen käsityskyvyn ylimenevä lähes raamatullinen ihme, että jostakin suot ovat kuitenkin saaneet alkunsa ja sammal vaan kyllä kasvaa ja kasvaa joka vuosi lisää.
Ruotsin parlamentti on taas vastaavasti päättänyt, ei siis arponut, että turve on uusiutuva luonnonvara ja sitä voi hyödyntää biopolttoaineena!!
Nyt kun turpeen käytön raju ja radikaali alasajo on alkanut, niin voidaan todeta, että tuon arpajaispäätöksen seurauksena kansantaloudessa monien miljardien investoinnit turpeen tuotantoon ja energialaitosten kattiloihin menevät hukkaan. Tuhannet työpaikat katoavat.
Meille niin tärkeä, jo ennestään heikko kotimaisen energian omavaraisuus laskee 30 %:sta 25 %:iin. Kriisiajan huoltovarmuus kärsii, sillä turvettahan voi säilyttää turvallisesti aumoissa vuosikausia. Pakkastalvien ener- giankäyttöpiikkien tasaamiseksi tullaan käyttämään ilmeisesti ”luontoystävällistä vihreää” kivihiiltä. Ja vielä käyttöön jäävien turve-energialaitosten energiaksi kuljetetaan turpeen sijasta pitkien matkojen päästä tuontihaketta Venäjältä.
Energiaturpeen käytön lisäksi turvetta tarvitsevat mm. eläintilat ja puutarhat, eikä edes ole tutkittu, mitä kaikkia ekologisia uusia käyttömahdollisuuksia turpeeseen sisältyy!
On myös hyvä muistaa, että Suomen pinta-alasta on noin 30 %:a suota, ja että edes vuotuinen turvevarannon kasvu olisi tullut käytetyksi, olisimme toimialan käsittämättömän alasajon sijasta voineet lähes kolminkertaistaa turpeen käytön ja tuotannon.
Laskennallisesti turvevarantomme arvo nykyhinnoilla on yli 300 miljardia euroa. Aikamoinen kansallisvarallisuus siis.
Suomen kansalaisena minulle on jäänyt hieman ambivalentti ja ontto tunne nykysuomen parlamentin kansakunnan etua viisaasti eteenpäinkatsovasta päätöksentekokyvystä. Onko aina mukana luottamusta herättävää asiantuntevuutta ja harkitsevuutta vai onko sittenkin kysymyksessä vain härskin populistinen pelin politiikka!
Näin kunnallisvaalien lähestyessä poliitikkojenkin on peleissään syytä varoa ettei vain jäisi Musta-Pekka käteen!
