Tammisunnuntaina laskettiin seppele Vapaussodan muistolle

You are currently viewing Tammisunnuntaina laskettiin seppele Vapaussodan muistolle
Ylistaron sankarihautausmaalla laskettiin seppele Vapaussodan muistomerkille. Kaupungin edustajana seppeleen laskussa oli Seinäjoen kaupunginvaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen (PS).


Tammisunnuntaina muistetaan Suomen Vapaussodan alkamista. Seppele Vapaussodan muistomerkille laskettiin Ylistaron sankarihautausmaalla kipakassa pakkassäässä. Seppeleen laskun jälkeen tammisunnuntain vietto jatkui jumalanpalveluksella, joka tällä kertaa järjestetään ilman yleisöä.

Vapaussodassa suojeluskuntien rooli Etelä-Pohjanmaalla oli merkittävä, koska suojeluskuntien oli määrä alkaa riisua venäläistä sotaväkeä aseista maanantain 28. tammikuuta 1918 vastaisena yönä. Saman päivän aamuna punakaartit ottivat vallan eteläisen Suomen kaupungeissa.

Tammisunnuntaina 28. tammikuuta suojeluskuntalaiset ja Vöyrin sotakoulun joukot riisuivat Ylistarossa 400 venäläissotilasta aseista. Kaikki Etelä-Pohjanmaan venäläisvaruskunnat riisuttiin aseista neljässä päivässä.

Tammisunnuntain historiaa

Mitä tapahtui ennen Tammisunnuntaita? Perjantaina 26. tammikuuta 1918 Mannerheim käskytti suojeluskuntajoukot aloittamaan yllätyshyökkäyksen ja riisumaan venäläisvaruskunnat aseista viidellä paikkakunnalla: Vaasassa, Lapualla, Ylistarossa, Seinäjoella ja Ilmajoella.

Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry:n sivuilla kerrotaan, kuinka Suomen senaatti ryhtyi tammikuussa 1918 toimiin maan sisäpoliittisen tilanteen rauhoittamiseksi. Se pyysi eduskunnalta valtuuksia ”lujan järjestysvallan” luomiseksi. Eduskunta myönsi valtuudet 12. tammikuuta. Valtuus tarkoitti hallituksen käskyvallassa olevan järjestysvallan, poliisin ja armeijan, luomista. Jalasjärvellä aloitettiin sotilaallisesti koulutetun poliisijoukon, Suomen Tasavallan Vartioston, kouluttaminen.

Vapaustaistelun valmistelut olivat alkaneet jo jääkäriliikkeen syntyessä. Ymmärrettiin, että itsenäinen ja vapaa Suomi olisi mahdollinen vain, jos vieras miehittäjä kyettäisiin karkottamaan maasta. Tämä peruste säilyi keskeisenä olojen muuttumisesta huolimatta. Punakaarteissa seurattiin hallituksen toimia tarkasti. Siellä haluttiin toimia ennen kuin hallitus saisi joukkonsa järjestettyä ja koulutettua. Punakaarteissa pelättiin pitkän sotilaskoulutuksen saaneiden jääkärien kotimaahan paluuta. 

Punakaartien olisi toimittava vallankumoukseen päästäkseen nopeasti, johon punakaartien johtoa patistivat myös Pietarissa valtaa käyttäneet bolsevikit.

Tammisunnuntaina kulminoituivat niin kapinallisen punakaartin kuin hallituksen joukkojenkin toiminta toisaalta pääkaupungissa ja muualla Etelä-Suomessa, toisaalta Etelä-Pohjanmaalla.

Kapinahallitukseksi perustettiin kansanvaltuuskunnaksi kutsuttu elin, jonka johdossa oli kansanedustaja ja entinen eduskunnan puhemies Kullervo Manner. Punakaarteista muodostettu yhtenäinen Suomen punakaarti, jonka johtoon oli nimetty toimittaja Eero Haapalainen, nosti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 27. – 28.1.1918 Helsingin työväentalon torniin punaisen lyhdyn vallankumouksen alkamisen merkiksi. 

Kaikki virastot ja valtion laitokset määrättiin otettavaksi kapinallisten haltuun ja senaattorit määrättiin vangittaviksi. Senaattorit Heikki Renvall, E.Y. Pehkonen ja Alexander Frey ehtivät kuitenkin lähteä viime hetkellä Helsingistä Vaasaan. He joutuivat kokemaan konkreettisesti vapaussodan alkuhetket Munakan seisakkeen ja Ylistaron aseman välillä ns. Peränevalla, Vöyrin koulun oppilaiden ja Ylistaron suojeluskuntalaisten suistaessa venäläisten sotilasjunaksi oletetun postijunan kiskoilta.

tuntematon.gif
Julkaistu 31.1.2021 klo 10:20.