Eräs mies avautui ja kertoi, miksi hän uskoo Jumalaan ja turvautuu Jeesukseen: ”Minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa.” Voi vain kuvitella, mitä hän oli kokenut ja mitä viimein löytänyt. Iän karttumisen myötä on luonnollista ajatella elettyjä vaiheita ja kokemuksia, jotka ovat kuin polkuja tähän päivään. Moni tajuaa tulleensa Jumalan koskettamaksi antaen kokemukselleen nimen etsikkoaika. Toisia ihmisiä Jumala kutsuu yhteyteensä ankaran kohtalon kautta, kun taas toisia selittämättömän hyvyyden myötä. On ihmeellistä kuulla, kuinka moni on löytänyt uskon Jeesukseen ja sen myötä pohjan elämälleen aivan kuin mutkan kautta. Sairaus, ahdistus, epäonnistuminen ja suru ovatkin muotoutuneet sydämeen kylvetyksi siemeneksi, josta on kasvanut omakohtainen ja aito usko Jumalaan. Yhtä ihmeellistä on kuulla tarinoita onnellisesta elämästä vailla ylivoimaisia murheita. Jumalaa kiittäessään tällainen ihminen saattaa miettiä: ”Kuinka ihanaa onkaan taivaassa, kun täällä alhaallakin kaikki tuntuu niin hyvältä!”
Jokainen ihminen on luonnostaan Jumalan karkulainen. Sen takia toistemme rohkaiseminen on todella tärkeää. Moni murehtii ja on pettynyt Suomen ev.lut. kirkkoon ja samalla kaikkeen muuhunkin. Vanhan testamentin profeetta Jeremia tunsi aivan samoin tuoden julki, miten ihmiset olivat hylänneet Jumalan ja elivät kuin uskoton puoliso. Pimeydessä ja pahuudessa eläneet ihmiset joutuivat vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja joutuivat kokemaan sodan kauhut. Kaiken muun pettäessä Jeremia todisti ihmeen: Ihmiset menivät itseensä ja tajusivat viimein tulleen ajan, jolloin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kääntyä takaisin Jumalan puoleen. Etsikkoaika koettelemuksineen oli päättynyt, usko tulevaisuuteen palannut ja armo tullut todeksi.
Jeremia 3: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra. Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin. Vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi koko kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.”
Tapio Hirvilammi, kappalainen, Nurmo
