Kun tulin Nurmoon papiksi tammikuussa 1989, seurakunnan lehden päätoimittaja Ville Rasku kysyi, ovatko seurat sinulle tuttu toimintamuoto. Vastasin, johannyttoki. Villeä ei enää ole. Kotiseurakunta-lehtikin lakkasi kymmenkunta vuotta sitten. Nurmolaiset seurat sen sijaan kutsuu ihmisiä yhteen aina vain.
Kysyn sinulta saman kysymyksen kuin Ville minulta 34 vuotta sitten. Oletko sinä käynyt seuroissa? Ota ja mene. Huomaat, ettei kukaan ole toistaan kummempi, jokainen kaipaa sielulleen rauhaa ja hetken yhdessäolon virkistystä. Moni asia sujuu paremmin porukalla kuin yksin. Sen takia uskoa Jumalaan on hyvä etsiä ja pyytää yhdessä. Maailma on paljon parempi paikka elää, kun rohkaisemme toisiamme uskon tielle.
Seurakunta tahtoo luoda kaikin voimin parhaat mahdolliset olosuhteet ihmisten kokoontua yhteen. Se tarkoittaa hyvin hoidettuja tiloja, kutsumustietoisia työntekijöitä ja aitoa, lämmintä tapaa kohdata ihmisiä. Ilman teitä, seurojen järjestäjät, paljon hyvää jäisi tapahtumatta.
Omassa seurakunnassani suurimman osan seuroista järjestää Evankeliumiyhdistys, Herättäjä-Yhdistys ja Kansanlähetys. Srk-kodeilta löytyvät laulukirjat Siionin Kannel, Siionin virret ja Viisikielinen ovat yhtä ahkerassa käytössä. Jokainen seuroihin kutsuva järjestö on yhtä arvokas ja tervetullut rakentamaan yhteistä seurakuntaa. Kaikkien järjestöjen luetteleminen on mahdotonta. Kiitos kuuluu kaikille.
Kuulin hiljattain kaksi mukavaa terveistä. Seuroissa oli syntynyt ystävyyssuhde. Toinen terveinen oli eräällä perheellä syntynyt tahto pitää kotiseurat. Nämä kaksi viestiä oli syy minulle tällä kertaa kirjoittaa yhdestä arkisimmista srk:n tilaisuuksista, seuroista. Minulla ei ole mitään tarvetta vakuutella matalista kynnyksistä, hyvistä kahveista tai lämpimästä ilmapiiristä. Seurakunnasta seurat eivät karkaa mihinkään. Täällä ollaan uskollisia. Viikosta, vuodesta ja sukupolvesta toiseen me kutsumme toisiamme laulamaan, kuulemaan Jumalan sanaa ja rukoilemaan yhdessä.
Tapio Hirvilammi, kappalainen Nurmo