Urho Kekkosen ja Isonkyrön Orisbergin kartanon omistajan Lars Björkenheimin ystävyydestä ei ole aikaisemmin julkisuudessa paljon kerrottu. Kari Hokkasen kirjassa Torpanpoika ja linnanherra nämä kaksi suomalaista elämäntarinaa kohtaavat ja kietoutuvat mielenkiintoisesti yhteen. Samalla lukija pääsee seuraamaan itsenäisen Suomen viittä ensimmäistä vuosikymmentä.
Kirjailija Kari Hokkanen kertoi innostuneensa aiheesta.
– Alkuaan tarkoitukseni oli tehdä pieni kirjanen, joka kertoisi lähinnä Urho Kekkosen ja Lars Björkenheimin yhteisistä peltopyyjahdeista ja iloisista päivällisistä Orisbergissä. Alkuun päästyään kertomus kuitenkin alkoi laajeta, enkä kaikkia rönsyjä hennonut katkaista. Urhon ja Lassen toisiaan sivuavat elämäntarinat kertaavat Suomen itsenäisyydenajan historian viittä ensimmäistä vuosikymmentä. Niinpä kirjoitin kirjan, jossa seurataan kahta aivan erilaisista lähtökohdista lähtenyttä miestä, kertoo Hokkanen.
Kirjan kustantajana toiminut Esko Aho kysyi julkistamistilaisuudessa, että mistä erottaa kirjailijan ja kustantajan?
-Kari on kirjailija, ja hänellä ei ole kravattia, minulla puolestaan on kravatti; siitä erottaa, sanoi Aho samalla naurattaen paikalla ollutta yleisöä.
Ahon mukaan kustannustoimintaa on palkitsevaa, kiinnostavaa ja opit koko ajan uutta.
-Lisäksi huomaat tehneesi jotain, sellaista, jolla on merkitystä ihmisille, totesi Aho.
Hän kiitti alustuksessaan Etelä-Pohjanmaan lehtiseuran hallituksen puheenjohtaja Lasse Hautalaa tuesta kirjan julkaisulle.
-Työnjako on ollut projektin ajan selkeä. Kari Hokkanen vastasi tekstistä, oikoluvusta ja sisällöstä. Minun tehtäväni kustantajana oli pestata ihmiset töihin ja pitää kiinni aikataulusta. Aki Paavola on vastannut kuvankäsittelystä ja Riikka Löytökorpi taitamisesta. Kirja on painettu Vaasassa ja sidontaa lukuunottamatta täysin kotimainen, kertoi Esko Aho kustantamo Verbatumin edustajana.
Tarina on Ahon mukaan äärimmäisen mielenkiintoinen.
-Paljon sellaista, mitä muissa kirjoissa ei ole. Kirja perustuu tietoon, mutta tämä ei ole tietokirja, vaan se on kirjoitettu kevyellä kynällä ja on lukijaystävällinen, päätti Aho.
Kirjailija Kari Hokkanen kiirehti täydentämään, että kirja on kirjoitettu ”journalistisella otteella” ja häntä itseään pakkasi naurattamaan, kun kirjaa kirjoitti – hauskoja tarinoita on monia.
Uudenlaista Kekkos-historiaa
Kirja perustuu silminnäkijähaastatteluihin ja intiimiin, ennen tuntemattomaankin lähdeaineistoon. Tarina kertoo ystävyksistä, jotka viihtyivät peltopyyjahdeissa ja nauttivat ulkoilmaelämästä sekä huippuluokan kulinarismista.
Kekkonen ja Björkenheim olivat tutustuneet sodan jälkeen Serlachiuksen metsäretkellä. He olivat kuitenkin jo aikaisemmin olleet samassa paikassa, toki toisiaan tuntematta.
-Molemmat olivat valkoisia ja liittyivät Mannerheimin johtamaan armeijaan. Urho oli jalkamies, kiväärimies ja Lars puolestaan rakuuna, ratsulähetti. He kukistivat punakapinan ja osallistuivat Vapaussotaan. Molemmat osallistuivat Mannerheimin paraatiin vuonna 1918, avaa Hokkanen kirjan päähenkilöiden tarinaa.
Kirjassa kerrotaan pitkästä kaveruudesta ja ystävyyssuhteesta.
-Tarinoita riittää ilonpidosta Orisbergissä. Urho kirjoitti runoja Orisbergin vieraskirjaan. Kekkonen viihtyi ulkoilmassa ja tykkäsi rämpiä pelloilla – Orisbergin kartanon tilukset tarjosivat siihen upeat puitteet. Lisäksi Orisbergin keittiöstä sai herkkuja, ja minullakin oli kirjaa kirjoittaessa useasti vesi kielellä, paljasti Hokkanen.
Peltopyyjahdeissa oli mahdollisuus tavata vuorineuvoksia, kartanoita omistavia aatelisia sekä talous- ja finanssipolitiikan aatelia eli Suomen talouselämän johtoa. Näiden tapaamisten kautta Kekkonen rakensi konsensusta Suomeen.
-Kun Lars Björkenheim kuoli vuonna 1965, matkustivat Urho ja Sylvi Kekkonen 800 km vuorokaudessa ottaakseen osaa läheisen poismenoon, kertoo Hokkanen.
Kirja kannattaa hankkia jo pelkästään monipuolisten valokuvien vuoksi. Lisäksi se tarjoaa mielenkiintoista tietoa Orisbergin kartanon historiasta kiinnostuneille.
