Perikato ovella!
”Kun köyhyys saapuu ovesta, rakkaus lentää ikkunasta.”
Vanha sananlasku saattaa olla ikävän ajankohtainen usealla suomalaisella karjatilalla viime satokauden jälkeen. Sananlaskussa tarkoitetaan tietysti parisuhdetta. Rahan ollessa lopussa rakkaus ja sen kestävyys punnitaan. Toisaalta sanonta voi tarkoittaa myös rakkautta työhön, eläimiin tai sukupolvia jatkuneeseen talonpoikaiskulttuuriin ja elinkeinoon. Kukapa meistä tykkäisi tai rakastaisi työtä, jossa köyhtyy.
Koronapandemian loppua odotellessa maailma on saanut huomata poikkeuksellisen inflaation ja raaka-aineiden hintojen nousun. Tämä kehitys ei ole jäänyt pimentoon myöskään lihanautatiloilla. Lannoitteet, energia, rehut, koneet, laitteet, varaosat ja niin edelleen. Lista kohonneista kustannuksista on pitkä. Kustannusnousut ja niiden merkitys naudanlihan tuotannolle ovat merkittäviä. Vaikutukset alkavat olemaan noin 1 €/tuotettu lihakilo.
Tuottajahintakehitys on jäänyt vaatimattomaksi, suorastaan surkeaksi. Naudanlihan tuottajahintaindeksi Suomessa muistuttaa kuolleen miehen sydänkäyrää, vaikka sen pitäisi näyttää jääkiekkomailalta. Keski-Euroopassa ollaankin menty eri tahtiin, esimerkiksi Saksassa naudanlihan tuottajahinta on noussut viime kesästä yli euron kilolta. Suomi onkin jäänyt peränpitäjäksi naudanlihan tuottajahintojen tilastoissa EU-alueella.
Kohtuullisen noloa ottaen huomioon, että maailman paras pihvi on tullut Suomesta jo kolmena vuonna peräkkäin. Suomessa tuotettu naudanliha on ensiluokkaista. Tuotantokustannukset ovat Suomessa korkeammat suhteessa verrokkimaihin johtuen muun muassa tiukemmista eläinsuojelu- ja ympäristövaatimuksista.
Kyse ei ole siitä, etteikö ruokaketjussa raha liikkuisi. Rahan liikkeitä on helppo seurata. Ruokaketjun tulonjako on rikki. Keskittynyt ja tehokas kauppa saa omansa korkojen kera. Lihateollisuus sinnittelee kaupan ja tuottajien välissä.
Kesko ilmoitti juuri tehneensä historiansa parhaan tuloksen. Päivittäistavarakaupan voitto oli ennätyksellisesti 443 miljoonaa euroa vuonna 2021. S-ryhmä tuskin jää huonommaksi tuloksissa. Niitä odotellessa.
Tuottajahintojen korotuksilla on kiire. Vahvemman pitää aina tuntea vastuunsa, niin myös ruokaketjussa. Nyt onkin ensiarvoisen tärkeää, että myös kauppa huolehtii oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Tiedossa on, etteivät tuottajat saa tilityksiään suoraan kaupalta, vaan teollisuudelta. On turhaa saivartelua ja vastuunpakoilua edes väittää näin. Tästä syystä myös lihateollisuuden on sitouduttava siihen, että kohonneet hinnat siirtyvät tuottajahintoihin.
Palataan vielä alun sananlaskuun.
Maatilojen kasvavat talousongelmat johtavat vääjäämättä jollain aikavälillä häiriöihin ruokaketjussa ja ruuan tuotannossa. On todennäköistä, ettei köyhyyden saapuessa ovesta lennä ulos ainoastaan rakkaus, vaan siinä samalla lentävät myös ruokaturva ja huoltovarmuus.
Tietäen vallitsevan maailmanpoliittisen tilanteen suomalaiset tuskin hyväksyvät tätä!
Jaakko Isomäki
Artikkelin on kirjoittanut Jaakko Isomäki. Hänellä on nautatila Kauhavalla, Etelä-Pohjanmaalla. Jaakko on myös MTK:n nautaverkoston puheenjohtaja.
